Lähisukulaiset

SM:n valmistus alkoi lopullisesti hiipua Citroënin Pariisin tehtailla vuoden 1974 loppua kohden, jolloin koko tuotantolinja siirrettiin Ligierin tehtaille Abrestiin. Melkoiseksi hukkainvestoinniksi sekin sittemmin osoittautui, koska koko linjalta ehdittiin ajaa ulos vain 135 SM:ää, ennenkuin Citroënin uusi isäntä Peugeot tylysti lopetti koko mallin tuotannon.

Ligierin kokoamat SM:t eivät eroa Pariisin tehtailla tehdyistä mitenkään, myös valmistenumerointi jatkui kuin mitään kokoonpanotehtaan muutosta ei olisi tapahtunutkaan.

Ligier JS2

SM:ien valmistuksen ohella Ligier rakensi myös omaa nimeään kantavia autoja, joista mallissa JS2 käytettiin SM:n voimapakettia sellaisenaan. Kaasunestejousitusta ei toki ollut eikä myöskään Citroënin hydraulijärjestelmää.

Maserati Bora

Bora on ensimmäinen Maseratin lanseeraama uusi malli Citroënin omistajuudessa. Samalla se oli myös Maseratin historian ensimmäinen keskimoottoriauto, siis täysverinen urheiluauto 4.7 litraisine ja 310-heppaisine V8-moottoreineen.

Suunnittelussa ei vielä paljon ollut terveisiä Sitikalta, mutta toteutuksessa kyllä jo yllättävänkin paljon: oli keskushydrauliikalla ohjatut jarrut, ohjaustehostus, ajovalojen peittoläpät, kytkin sekä ratin ja poljinten säädöt. Borassa oli kuskin penkki kiinteästi paikoilleen pultattu ja ajoasento säädettiin ratin ja poljinpatteriston asentoa hydraulisesti ohjaamalla.

Maserati Merak

Merak on Boran pikkusisko, hyvin samannäköinenkin. Samalla se lienee eniten valmistettu SM:n siskopuoli. Tässä pienessä keskimoottorisessa, vuonna 1974 esitellyssä urheiluautossa käytettiin 3.0 litran versiota SM:n moottorista sekä vaihdelaatikkoa sellaisenaan. Merakissa on Citroënin hydraulijärjestelmä, jota käyttää ID- ja GS-mallien tyyppinen yksimäntäinen pumppu. Kaasunestejousitusta ei sentään ole, mutta jarrut ja ohjaus ovat suoraan SM:stä. Ohjaamo kojelautaa ja ovaalimittareita myöten on identtinen SM:n kanssa.

Merakin perusmoottori oli vain kymmenkunta hevosvoimaa SM:n voimalaitetta tehokkaampi, mutta vuotta myöhemmin tuli tuotantoon myös SS-versio, jonka moottori oli viritetty 225 hevosvoimaiseksi.

Citroën irrottautui Maserati-yhteiselosta jo vuoden 1975 lopulla, minkä jälkeen valmistetuissa Maserateissa – ei siis Merakeissakiaan - ole Sitikan komponentteja. SM:n moottori toki silti, vaan sehän olikin Maseratin!
Suomessa on ainakin kolme Maserati Merakia.

Maserati Khamsin

Khamsin esiteltiin vuotta Merakin jälkeen. Se oli perinteisempi etumoottorinen ja takavetoinen ylemmän GT-luokan auto - oikeastaan aika lailla samassa luokassa kuin SM itse. Khamsinissa oli SM:n moottori, voimansiirto, ohjaus- ja jarrujärjestelmät sellaisenaan. Vain kaasunestejousitus puuttui.

Maserati Quattroporte II

Viimeinen - ja läheisin - SM-sukulainen Maserati-perheessä oli iso, neliovinen edustusluokan auto Quattroporte II, joka käytännössä perustui SM:n alustaan. Kaasunestejousitus, etuveto ja jopa kääntyvät ajovalot olivat käytössä. Huomaa myös DS Pallaksen pölykapselit!

Quattroporte II:n elämä jäi kuitenkin ylen lyhyeksi, sillä muutamaa kuukautta mallin esittelyn jälkeen Citroën ilmoitti, että avioliitto Maseratin kanssa on päättynyt eroon. Siihen loppui myös Quattroporte II:n tuotanto. Valmiiksi oli ehtinyt vain kuusi autoa, myöhemmin koottiin jäljellä olevista osista vielä seitsemän lisää, joten suuri harvinaisuus tämä varsinainen Citroën-Maserati on.

Lotus Esprit S1 - S3

Ei tämä Lotus nyt varsinaisesti ole SM:n sukulainen ollenkaan, mutta mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Espritissä on käytetty SM:n (=DS:n) vaihdelaatikkoa ja jarruja vuonna 1988 esiteltyyn kehitysversio S4:een saakka.